”Jos yhteys työkavereihin alkaa heikentyä, organisaatio on ongelmissa. Siksi rupattelua kahvihuoneessa ei voi korvata virtuaalisesti.” Johtamisen professori Niina Nurmi kertoi Hesarissa taannoin olleessa jutussa. Jutussa kerrottiin myös kuinka hän ja Työterveyslaitoksen tutkija olivat teettäneet testin 50:llä ihmisellä laittamalla heidät pelaamaan niin sanottua kognitiivista joustavuutta mittaavaa peliä sekä virtuaalisten että kasvokkain tapahtuvien kokousten jälkeen. Jutussa kerrottiin, että testien perusteella selvisi aivojen kuormittuminen virtuaalisessa palaverissa paljon nopeammin ja kuormituksen alkavan näkyä jo selvästi puolen tunnin kokouksen jälkeen.
Itseni tämä ainakin herätti. Kuinka siis jaksamme istua virtuaalisissa palavereissa tunti toisensa jälkeen, ja keskittyä oleellisiin asioihin. Aivojemme kapasiteetti on jatkuvassa kuormitustilassa. Toimiiko tiimityö ilman livenä tapahtuvaa keskustelua ja yhteiseloa?
Entä jos emme pystykään enää sosiaalisesti olemaan yhdessä ja yhteisenä rintamana tiimin kanssa?
Face to face tapaamiset, kokoukset, tiimipalaverit yleensä antavat energiaa eivätkä vie sitä. Nyt kuitenkin on selvää tuon tehdyn tutkimuksen perusteella, että Teamseissa ja Zoomeissa vietetyt palaverit vaikuttavat aivoihimme viemällä energiaa. Hybridi on hyvä malli, mutta selvästi huono isäntä.
Jatkuva etäily ja linjoilla oleminen vaikuttaa meihin. Vaikuttaa siltä, että jaksaminen kaiken virtuaalisten palavereiden kanssa saattaa muuttua selviytymistaisteluksi aivoille välillä. Voiko silloin enää tiimi tehdä huipputuloksia? Syntyykö uusia ideoita, innovatiivisuutta kuten ehkä aiemmin on tiimissä helposti syntynyt?
En millään jaksa uskoa, että ilman face to face työskentelyä tiimi pystyy antamaan kaikkein parhaimman osaamisensa ja innostuksensa kehittämiseen. Siksi tiimin työskentelyä kannattaisikin rakentaa hybridimallina niin, että se ainakin osittain työskentelee livenä. Silloin saadaan välillä sosiaalista kanssakäymistä ja nähdään tiimin jäseniä fyysisesti. Annetaan innostuksen ja luovuuden voimaannuttaa sen jäseniä työskentelyssä. Tiimin jäsenet eivät koe samalla tavalla yksinäisyyttä tai jäävänsä ulkopuolelle. Kommunikointi toimii live-tapaamisten jälkeen paremmin myös virtuaalisesti. Ihmiset kokevat tiimissä välittämisen tunnetta toisistaan ja toisen tekemisestä. Saadaanko samanlaista tunnetta virtuaalisessa maailmassa?
Innostuminen vaatii energiaa ja huipputiimi tarvitsee toisiaan
Kaiken sisäistäminen ja huipputulosten aikaan saaminen vaatii myös aikaa sekä keskittymistä. Yhteinen päämäärä ajaa huipputiimiä eteenpäin ja antaa virtaa rakentaa yhdessä tekemistä. Toisen ideat ja innostus ruokkii toisen tiimiläisen innostusta sekä onnistumista. Tämä ei toteudu samalla tavalla virtuaalisessa maailmassa. Innostusta ja onnistumista on helpompi tuntea samassa tilassa ollessa. Energiaa ei voi saada toisen tekemisestä samalla tavalla kokemuksena linjojen kautta. Yhdessä onnistumisen tunne jää laimeammaksi. Yhdessä ei voida juhliakaan virtuaalisesti vaikka päivän päätteeksi onnistumista. Kokemukset ovat erilaisia.
Jatkuvasti virtuaalisessa olotilassa työskentely tiimin jäsenillä saattaa mennä enemmän omien tehtävien hoitamiseksi. Yhteiseen tekemiseen ei jää samalla tavalla aikaa ja tahtoa. Tämä taas etäännyttää muusta porukasta ja tiimityöstä. Missä tämä sitten näkyy? Prosessori Niina Nurmen mukaan organisaation tuottavuudessa ja sitä kautta tuloksissa. Yritys saattaa menettää monta uutta ideaa tai loistavia kehitysajatuksia. Nyt onkin sitten aika pohtia kuinka tiimi organisoidaan, paljonko tehdään lähityötä ja etätyötä. Kuinka yhteiset kohtaamiset järjestetään ja kannustetaan ainakin osittain livenä työskentelyyn.
Työpaikan kahvihuone tai käytävä ei välttämättä ole huono paikka ideointiin. Näissä paikoissa käydään paljon hyviä keskusteluja. Saattaa myös olla että parhaat ideat syntyvät noiden keskustelujen myötä.
Ei kun kahvipöytään työkavereiden kanssa!
Comments